Tekeillä olevassa väitöskirjassani tutkin Agnes Elvira Maria Willmania (1875—1925), yhtä itsenäisyyttä edeltävän ajan näkyvimmistä työväenliikkeen riveissä kirjoittaneista naiskirjailijoista. Willmanin tuotanto on ollut pitkään unohduksissa, vaikka aikoinaan hänestä ennustettiin uutta Minna Canthia.

 Elvira Willman aloitti uransa suurlakkoa edeltävänä aikana, jolloin työväenliikkeen oma kulttuuri ja sen instituutiot olivat vasta muotoutumassa. Yhteiskunnallisuuteen tämä sukupolvi haki mallia erityisesti 1880-luvun realisteilta. Työväenliikkeeseen sitoutuneiden kirjailijoiden oli kuitenkin ratkaistava vaikea ongelma: kuinka jatkaa aiempaa yhteiskuntakriittisyyden perinnettä ja samalla erottua siitä. Kuinka tehdä eroa varhaisempaan, yhtenäisen kansan ideaa rakentaneeseen kirjallisuuteen ja kirjoittaa näkyviin kansaa jakava luokkaero? 

 Olen kiinnostunut siitä uudenlaisesta tekijän paikasta, jonka työväenkirjallisuuden muotoutuminen suomalaiseen kulttuuriin avasi. Tekstianalyysia ja arkistotutkimusta yhdistävässä työssäni selvitän, millaisia olivat ne kirjalliset ja institutionaaliset valinnat ja liittoutumat, jotka paikansivat Willmanin juuri työväenkulttuurin toimijaksi. Willman kiinnostaa minua erityisesti siksi, että hän keskittyy kuvaamaan naisten ongelmia varhaisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Projektin kannalta tärkeimmät julkaisuni:

 ”Työväenkirjailija Elvira Willman”. Esipuhe teoksessa Elvira Willman: Kolme näytelmää. Helsinki 2007, SKS. (Ilmestymässä.)
http://fmhaku.finlit.fi/ladattavat/SKS_Julkaisuluettelo_kevat2007.pdf

 ”Keitä juopa erottaa”. Kulttuurintutkimus 4/2006.

 ”’Minä tahdon päästä kauas tästä ahtaasta komerosta.’ Työläisnaisen toimijuus Elviira Willmanin näytelmässä Lyyli.” Naistutkimus 1/2006.

 ”Gayatri Chakravorty Spivak ja väärinlukemisen politiikat”. Feministejä. Aikamme ajattelijoita. Anneli Anttonen, Kirsti Lempiäinen ja Marianne Liljeström (toim.) Tampere 2000, Vastapaino. (Rojola et. Al.)